Pidimme maaliskuussa Yhdysvaltain Marylandissa kaksipäiväisen työpajan vesiensuojelun mittayksiköistä. Tavoitteenamme oli selvittää, paranisivatko vesiensuojelun tulokset, jos alkaisimme suojeluohjelmissamme käyttää hiilidioksidiekvivalentin kaltaista suuretta, joka yhteismitallistaisi eri ravinnejakeet – fosforin ja typen eri muodoissaan – niiden rehevöittävän potentiaalin perusteella.
Työpajan piti alun perin olla tammikuussa, kuten kerroin aiemmassa blogissani. Jouduimme kuitenkin siirtämään kokouksen maaliskuulle, sillä liian moni keskeinen tutkija olisi joutunut jäämään pois liittovaltion hallinnon sulun takia. Siirtohässäkästä huolimatta työpaja onnistui hyvin.
Pidin avausesitelmän. Kaikki osallistuneet tutkijat olivat perillä siitä, että alkuaineet typpi ja fosfori esiintyvät useina yhdisteinä ja että näiden yhdisteiden ärhäkkyys rehevöitymisen kiihdyttämisessä on erilainen. Mutta miksi tämän pitäisi vaikuttaa ravinnekuormitusta ohjaavaan politiikkaan? Esitin neljä syytä.
Ensinnäkin pistemäinen ravinnekuormitus on vähentynyt radikaalisti. Sen sijaan hajakuormitus on pysynyt monin paikoin ennallaan, jossain jopa kasvanut merkittävästi. Tämä kasaa painetta vähentää suurinta jäljellä olevaa kuormituskakkua, maataloudesta tulevaa hajakuormitusta.
Toiseksi maatalouden päästöjä on vaikea hallita, sillä päästöjä ei voi havainnoida tarkasti. Fosforin ympäristövaikutukset menevät vielä hankalasti ristiin: hiukkasmaisen huuhtouman vähentäminen lisää liuenneen fosforin huuhtoumaa. Asia, joka on maatalouden ympäristövaikutusten vankimpia tuloksia, havaittu jo 1970-luvulla rajatuissa kenttäkokeissa ja myöhemmin valuma-aluetason mittauksissa.
Kolmanneksi kustannustehokkuus tarkoittaa tuhlaamattomuutta. Tuhlaamattomuus tarkoittaa tavoitteiden saavuttamista mahdollisimman vähällä. Vesiensuojelun hyväksyttävyyden edellytyksenä ovat pidemmän päälle tulokset ja tuhlaamattomuus. Rehevöitymisen torjunnassa perimmäisenä tavoitteena on – rumpujen pärinää – rehevöitymisen vähentyminen! Koska hiukkasmaisen fosforin vähentäminen lisää liuenneen fosforin kuormaa ja hiukkasmainen fosfori on vain osittain rehevöitymistä edistävää, tuhlaamattomuuden arvioinnissa kaikki riippuu hiukkasmaisen fosforin biologisesta käyttökelpoisuudesta vastaanottavien vesien leville. Nykyinen mittayksikkö, kokonaisfosfori, ei huomioi tätä.
Neljänneksi ravinnehuuhtouman prosessikaavio ympäristö- ja maatalouspolitiikan valmistelun komiteoista viljelijöiden päätösten ja edelleen jokien ja järvien kautta merien leväkasvuksi on monimutkainen. Prosessin toiselta reunalta toiselle on hankala huudella monimutkaisia viestejä. Läpi kulkee muuttumattomana kuitenkin se, missä mittayksikössä viestejä huudellaan. Jos poliittiset ohjelmat laaditaan mittayksikössä kokonaisfosfori, myös ympäristöpoliittiset toimet ja viljelijän päätökset nojaavat siihen. Tutkijayhteisön pitää määritellä mittayksikkö, joka on mahdollisimman harhaton levien ruokkimisen mittari.
Hiukkasmaisen fosforin matkaa pitää pystyä mallintamaan
Olemme parhaillaan laatimassa työpajan pohjalta yhteisiä suosituksia. Pääsuosituksena on välitön tehtävä mallintajille: mahdollistakaa se, että joki-, suisto- ja merimalleilla voidaan simuloida etenkin hiukkasmaisen fosforin katkeamaton matka peltomaasta levää ruokkivaksi fosfaattifosforiksi. Kääntäen ja Itämerelle soveltaen: kertokaa mitä levät huutelisivat HELCOMin pressure-ryhmän kokoukseen, jos osaisivat? Nehän tietysti ehdottaisivat ruokintaansa tehostavia painotuksia.
Tämän jälkeen tulisi perata konkreettiset toimenpiteet rehevöittämistä kuvaavaa yksikköä käyttäen. Onko tämä toimi hyödyllinen ja tuhlaamaton? Muuttuvatko painotukset, tuleeko uusia, poistuuko jotain?
Rehevöittävän yksikön kautta voi muuttua myös haja- ja pistekuormituksen rehevöittämispotentiaalin suhde. Jos hiukkasmaisen fosforin elinkaaren aikainen ärhäkkyys osoittautuu alhaiseksi, voikin käydä niin, että pistemäisen kuormituksen vähentäminen on edelleen edullisempaa kuin hajakuormituksen. Tämä olisi radikaalein tulos vesiensuojelututkimuksessa vähään aikaan.
Sekä Itämerellä että Yhdysvalloissa rehevöittävän yksikön määritelmän kiireellisyys riippuu siitä, millä välillä hiukkasmaisen fosforin käyttökelpoisuus leville vaihtelee. Ei mitään paineita Lehtorannan Jounin ryhmälle Maa-ainesfosforin vapautuminen vesistöissa (2B).
Antti Iho on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, joka vetää Samassa vedessä -hankkeen osatutkimusta Rehevöittävän fosforikuormituksen kustannustehokas vähentäminen.
Tilaa Samassa Vedessä –hankeen blogit sähköpostiisi. Niitä ilmestyy noin puolentoista kuukauden välein.